Lähihoitajan historia

• Lähihoitajan ammattinimike on ollut olemassa 1990-luvun alusta saakka ja ammatti on vakiintunut työelämään
• Ammatin historia liittyy kehitykseen
•  Sosiaali- ja terveysalalla tarkoitetaan sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon- ja työn yhteistä aluetta 
• Ihmiset ovat tulleet hoidetuksi keskiajalle saakka omissa kodeissaan perheen, suvun ja kyläyhteisön piirissä
• Jos vanha tai vammainen oli vailla perhettä tai sukua, hanen osakseen tuli kerjuu, kiertolaisuus tai huutolaisuus 
• Kiertolaisuus tai pitäjänkierto tarkoitti, että ihmiset siirtyivät eri paikkakunnille saadakseen yöpymispaikkoja ja ruokaa taloista
• Seurakunnat aloittivat köyhistä huolehtimisen, ja 1600-luvulla ja 1700-luvun lopulla köyhäinhoito säädettiin seurakunnille pakollisseksi
• Läänisairaalat aloittivat toimintansa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa 
• Lasarettiosastoilla hoidettiin potilaita yleissairaalapaikoilla ja kuppaa sairastavia kuppaloissa
• Sairaanhoitajaksi kelpaavan tuli olla keski-ikäinen, terve, kestävä, hiljainen, kunnollinen ja siivo naisihminen 
• Ennen hoitajakoulutuksen alkua hoitajan työ oli yksilökeskeistä ihmisen auttamista
• Hoitamista ja lääkitsemistä oli opittu sukupolvelta toiselle ja toimintaa ohjasi auttamisen halu ja velvollisuuden tunto
• Ensimmäiset perushoitajat valmistuivat 1986
• Tutkintouudistuksessa 1990-luvun alussa haluttiin synnyttää ammattikunta, jonka tiedot ja taidot mukautuvat erilaisiin tilaneisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin
•  Vuonna 1993 sosiaali- ja terveysalojen peruskoulutus yhdistettiin ja aloitettiin lähihoitajatutkintoon johtava koulutus eli lähihoitajakoulutus.
• Nimikkeet ja aikaisemman työn kohteet voidaan tänä päivänä tunnistaa lähihoitajatutkinnon osaamisaloissa
• Lähihoitajan työ on muuttunut ja tulee jatkossakin muuttumaan, joten valmius uuden oppimiseen ja uudenlaiseen ajatteluun on tärkeää

Suvikas,A. , Laurell, L. ,
Eskola, P.

Elämän kulku.
Lähihoitaja kasvua tukemassa.
2015. Otavan Kirjapaino OY. Keuruu.